Tarkennus kysymykseen 2) ja lisämietteitä

Tarkennan vielä hieman kysymystä 2), joka on tuossa edellisessä postauksessa esitetty ehkä hieman epätarkasti.

Guggenheim-säätiön laatimassa tutkimuksessa on laajalti arvioitu hankkeen Helsingin kaupungille tuomia epäsuoria hyötyjä ja tuottoja, siis lähinnä lisääntyneen turismin tuomia kohonneita verotuloja, joiden avulla pyritään perustelemaan, miksi hankkeen kokonaissaldo Helsingin näkökulmasta tulisi kääntymään voitolliseksi suorista tappioista huolimatta.

Sen sijaan Solomon R. Guggenheimille tulevia epäsuoria hyötyjä tai tuottoja ei pyritä tutkimuksessa lainkaan avaamaan, mikä on hämmästyttävää, koska sellaisia aivan ilmeisesti olisi heille tulossa, jopa ilmeisemmin kuin Helsingin kaupungille. Lienee selvää, että Guggenheim Helsinki tuottaisi Solomon R. Guggenheim Foundationille kustannussäästöjä museoketjun muissa pisteissa ja konsernitasolla, kun toimintoja ja palveluja voidaan hajauttaa ja / tai keskittää sinne missä ne tehokkaimmin saadaan tuotettua. Entä mikä tulisi olemaan Guggenheim Helsingissä totutetun sisällön jälleenmyyntiarvo muualla "verkostossa" tai sen ulkopuolella? Jos Solomon R. Guggenheim Foundation tuottaa helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla uuden näyttelyn ja myy sen Guggenheim Bilbaolle tai jollekin ihan muulle museolle, kuka pitää myyntitulot? Entä kuinka suureksi arvioidaan Guggenheim Helsinki -museon tuottama arvonnousu Guggenheimin globaalille brändille? Entä arvo sille, että Solomon R. Guggenheim Foundation pystyisi jatkossa käyttämään Guggenheim Helsinkiä positiivisena referenssinä museoverkostoa muualle maailmaan laajentaessaan?

Tutkimuksessa esitetty sopimusmalli, jossa Solomon R. Guggenheim Foundationin riski ja rahoitusosuus on nolla ja jossa Helsingin kaupungin riski ja rahoitusosuus on 100% ja välitön tuottoennuste negatiivinen, olisi sovelias vaikkapa sellaisessa tilanteessa, jossa Solomon R. Guggenheimille seuraisi sopimuksesta merkittäviä välillisiä tai epäsuoria HAITTOJA. Esim. olisi niin, että museon perustaminen Helsinkiin olisi Guggenheimin maineelle suorastaan häpeällistä ja painaisi raskaasti Guggenheimin brändiä lokaan. Tätä haittaa sitten kompensoitaisiin mittavilla suorilla ja riskittömillä hyödyillä. Mutta tällaisesta asetelmasta ei kai kuitenkaan ole kysymys?

Minusta on täysin käsittämätöntä, suorastaan tajunnan räjäyttävää, että Helsinki kaupunki ei ole halunnut tai pystynyt arvioimaan sitä mittakaavaa, jolla vastapuoli sopimuksesta tulisi kokonaisuudessaan hyötymään. Tämän luulisi olevan osa jokaista sopimusneuvottelua, eli oman hyödyn laskemisen jälkeen pyritään arvioimaan vastapuolen hyöty mahdollisimman tarkasti. Tämä siksi, että tiedettäisiin se raja, johon asti on realistista pyrkiä sopimusneuvotteluissa tinkimään. Tinkimisen ideahan on siinä, että niin kauan kuin vastapuoli vielä hyötyy sopimuksesta, hänen kannattaa tulla vastaan, koska pienikin hyöty on parempi kuin ei hyötyä ollenkaan. Tinkimistä kannattaa siis jatkaa ainakin niin kauan kuin tiedetään varmuudella, että vastapuoli on vielä selvästi voiton puolella. Ja jos vastapuoli toimii samoin, neuvottelun pitäisi päättyä sellaiselle kapealle keskivyöhykkeelle, jossa molemmat hyötyvät suhteellisesti lähes saman verran.

Nyt kun tuota sopimusehdotusta tavailee, niin ei voi mitenkään, vaikka kuinka haluaisi, olla päätymättä ajatukseen, että Helsingin kaupunki ei ole oikeastaan neuvotellut mitään, vaan on yksinkertaisesti suostunut kaikkiin vastapuolen vaatimuksiin. Tällaiseen lopputulokseen päädytään yleensä tilanteessa, jossa sopimukseen pääseminen on täysin välttämätöntä, suorastaan elämän ja kuoleman kysymys ja jossa vastapuoli on neuvotteluasemaltaan täysin ylivoimainen. Lähinnä tulee mieleen esim. jatkosodan päättymistä vastaava tilanne. Vaikka oikeastaan tuntuu, että siinäkin paikassa Suomi osasi pelata paremmin kuin Helsinki nyt.

Onko tosiaan niin, että Helsingin kaupungin on antauduttava ehdoitta Solomon R. Guggenheim Foundationille? Olemmeko siis vielä ankarammassa tilanteessa kuin vuonna 1944? Vai onko niin, että Helsingin kaupunki on neuvottelukumppanina täysin kyvytön valvomaan omaa etuaan?